Tahtoo kirjailijaksi!

Nyt minäkin sitten vihdoin sain ostettua itselleni uuden muistikirjan, nyt kelpaa mennä kahvilaan istuksimaan ja kirjoittamaan tulevaa menestysromaaniani. Niin kauan kuin muistan, olen aina halunnut kirjailijaksi, tästä huolimatta en ole oikestaan kirjoittanut haaveen eteen riviäkään. Osallistuin syksyllä NaNoWrimoon, mutta kirjoitusurakka jäi yhteen kappaleeseen. Joskus viiden vanhana muistan kun kirjoitin yhden hyvin lyhyen sadun, ja vielä ala- ja yläasteella ainekirjoitus oli lempiaineita koulussa, kun arvosanat pysyttelivät 8 ja 10 välillä. Mutta sitten lukiossa viimeisellä luokalla arvostanat suorastaan romahtivat 5-6 tuntumiin ja lopulta yo-kirjoituksista tuli äidinkielestä b, vaikka mikään ei ollut kirjoitustyylissäni tai kielioppitaidossani muuttunut. Tuosta jäi sitten jotenkin sellaiset traumat (tai sitten sain siitä vain hyvän tekosyyn) etten moneen vuoteen edes ajatellut kirjoittamista, saati sitten itseni elättämistä sillä.

Nyt on kuitenkin jatkuva luomisen tuska alkanut kasvaa niin sietämättömästi, että jotain täytyisi tehdä, ennen kuin napsahdan jollain tavalla ja alan elättämään itseäni vaikka kriitikkona (hei, ei millään pahalla). Pääasiallinen ongelma, josta pitäisi ensimmäisenä päästä eroon, on aivan suunnaton itsekritiikki, voi miksi vanhempani eivät voineet aikanaan laittaa minua vaikkapa Steinerkouluun, josta olisin luontevasti jatkanut jonkinlaiseen ilmaisutaiteen lukioon, jolloin olisin saanut kehitettyä itselleni niin hyvän valheellisen itsetunnon, että voisin luoda vaikka mitä sontaa ja olla ylpeä siitä.

Jaa-a, nyt alkaa katkeruus heräämään siihen malliin, että ollee aika kehittää tälle päivälle jotain järkevää tekemistä. Bonuksena taas yksi yksittäinen kuva reissusta. Hannu lupaili eilen että laittaa parhaimmat matkakuvat nettiin vielä tämän viikon aikana.


Näkymä Clew Baylle Croach Patrickilta, neljännes matkasta takana.